Nuijan päästä, osa 12

Suomessa kausi on taipumassa kohti syksyn loppuhuipennuksia ja monen joukkueen osalta hommat alkavat olla jo paketissa, vaikka sarjoja onkin pelaamatta vielä useita kierroksia. Liigassa rovaniemeläisten tilanne alkaa vaatia jo ihmettä, samoin HJK:n syrjäyttäminen sarjataulukon kärjestä. Ykkösen lähtijät ovat suurella todennäköisyydellä Espoo, KPV, PoPa ja Kemi – kärkipään sijoitukset sen sijaan vaativat vielä hieman selvittelyä. Kakkosessa SJK on varma lohkovoittaja, BK-46 vahvoilla ja A-lohkon tilanne on vielä auki samoin kuin neljännen karsintoihin pääsevän joukkueen. Eurocupien malliin pelattavista karsinnoista on tulossa ilman muuta yksi syksyn seuratuimmista tapahtumista kilpajalkapallon saralla.

Keskisuomalaisten joukkueiden osalta JJK on vahvasti mukana Veikkausliigan mitalitaistossa. FCV:n suuntana on Kolmonen ja ViPa:n tilanne näyttää varovaisen positiiviselta sarjapaikan säilyttämisen suhteen. JPS on huhujen mukaan kiinnostunut Kakkosen paikasta, mikäli sellaisen onnistuisivat itselleen hankkimaan. Naisten puolella JyPK:n murskatappio Sportille synkensi ennustetta, vaikka nousu onkin edelleen mahdollinen.

Kansainvälinenkin kausi on pyörähtänyt käyntiin, vaikka Etelä-Euroopassa tilanne on vähän sekava palkanmaksuun liittyvien epäselvyyksien takia. Näyttäisi siltä, että kilpailukykyisen joukkueen rakentaminen UEFA:n nykyisiin kilpailuihin vaatii sellaiset 60 M€ ja silläkään rahalla todennäköisyys pokaalien nosteluun ei ole kovin iso. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Chelsea maksaa tällä kaudella pelaajilleen palkaa 209 miljoonaa euroa (liikevaihto 256 M€), vaikka seuran velka onkin kevyet 892 miljoonaa euroa. Carloz Tevez puolestaan on Valioliigan parhaiten palkattu pelaaja 255 000 punnan viikkopalkallaan. Huh. UEFA:n uudet budjettisäännökset ovat tulossa voimaan muutaman vuoden kuluttua – saapa nähdä, onko tällä oikeaa vaikutusta käsistä karanneisiin pelaajapalkkioihin.

Tuomaripuolella olette varmaakin huomanneet, että lisätuomarien paikka Chämppärissä on muuttunut maalin toiselle puolelle ja näin päätuomarit pääsevät liikkumisessaan noudattamaan vanhaa diagonaalia. Muutoksen taustalla on viime kaudella nähty törmäily ja pelin tiellä oleminen. Ainakin alkuun tilanne on näyttänyt paremmalta kuin viime vuonna. Kotimaassa suurimmat kohut ovat hiljalleen laantuneet ja lehdissä asiaa on käsitelty jopa hieman asiapohjaisestikin. Lisäksi tuomarit ja seurat istuvat tällä viikolla palaveeraamaan mieltä painavista aiheista. Keski-Suomessa olemme olleet hivenen ongelmissa erotuomareiden riittävyyden suhteen, mikä on aiheuttanut yllättävänkin paljon poikkeusjärjestelyjä. Vaikka olemme rekrytoinnissa onnistuneet kohtuullisesti, on luottomiehistä ollut aikaisempaa enemmän pulaa. Aiheeseen liittyen kiitän jo etukäteen venymisestä Hippoturnauksessa – muistakaa päivittää käytettävyytenne taulukkoon ellette ole niin jo tehneet.

Nuijan päästä, osa 11

Veikkausliigan tuomaritoimenpiteet ovat viime aikoina olleet kovasti esillä. Erityisesti TPS-Honka -ottelun jälkimainingeissa yksi jos toinenkin on esittänyt kriittisiä äänenpainoja liigan tuomareita kohtaan. Mainitussa ottelussa tapahtui tuomarivirhe, jollaista ei olisi saanut päästä tapahtumaan. Onneksi tilanteesta ei kuitenkaan seurannut mitään ratkaisevaa kyseisen ottelun tuloksen kannalta. Mitä sitten tulee siihen maaliin johtaneeseen paitsiovaparin antamiseen, niin siitä turkulaisjoukkue voi kyllä mielestäni ottaa ison osan ihan oman huolimattomuutensa piikkiin.

No, entä yleisemmin – onko liigan tuomaritoiminnassa ollut moitittavaa? Kyllä. On ollut tilanteita, mitä ei ole pystytty ratkaisemaan oikealla tavalla. Todettakoon kuitenkin, että useat näistä tilanteista ovat videoltakin katsottuna olleet varsin vaikeita ratkaista. No, tähän liittyen on erilaisissa kolumneissa ja keskustelupalstoilla esitetty jos jonkinlaista toimenpidettä asioiden parantamiseksi. Useissa kirjoituksissa on noussut esille tuomareiden ja organisaation avoimuuden puute – asioista ei kuulemma keskustella tarpeeksi. Ja pääsääntöisesti tällä keskustelulla on tarkoitettu sitä, että tuomareiden tulisi käydä otteluiden jälkeisessä pressissä kommentoimassa isoja tuomioita. Tällä kaudella tuomareiden ottelun jälkeiset toimet ovat kuitenkin pyörineet pääsääntöisesti pahasti flopanneen sähköisen pöytäkirjan ympärillä. Ja eivätpä nuo pressitilaisuudet muutenkaan mitään viisauden tyyssijoita ole – tunnetila on kiihkeiden ottelujen jälkeen liian korkealla oikean keskustelun aikaansaamiseksi. Lisäksi, kun tällaisia oikeita keskustelutilaisuuksia on yritetty järjestää, on joukkueiden kiinnostus asiaan ollut varsin laimeaa. Hieman ristiriitaista, sanoisin. Nyt on kuitenkin sellaisia viitteitä, että Palloliitto saattaisi ottaa asiassa aikaisempaa aktiivisemman roolin, joten seuratkaapa, mitä syksyn mittaan tapahtuu.

Vaatimustaso tuomaritoiminnan suhteen on korkeaa luokkaa ja niin sen pitää pääsarjassa ollakin. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että meillä kaikki tuomarit ovat amatöörejä. Lisäksi tämän vuoden otteluita on pelattu poikkeuksellisen paljon arkipäivinä, mikä on ollut omiaan lisäämään painetekijöitä toiminnassamme. Suurin osa valmentajista ja pelaajista ovat kuitenkin ammattilaisia, eivätkä hekään onnistu joka kerta, vaikka pystyvätkin keskittymään tekemiseensä täyspäiväisesti. Siinä mielessä median kohuotsikot ovat olleet hieman yliampuvia ja kohtuuttomiakin. Harvoinpa pelaajien tai valmentajien munauksia retostellaan vastaavaan tyyliin. Toisaalta valmentajista ja pelaajista negatiiviseen sävyyn kirjoittelu johtaa usein toimittajan jatkon kannalta hankalampaan tilanteeseen kuin tuomarin mustamaalaaminen. Tuomareilta kun maukkaita lausuntoja ei kuitenkaan ole herumassa.

Nuijan päästä, osa 10

Sarjat alkavat olla puolitiessään, kesän arvoturnaukset loppuhuipennusta vaille ja kansainvälinen pelikausi aluillaan. Jalkapallon ystäville siis tarjotaan nyt seurattavaa koko rahan edestä. Tässä muutamia lyhyitä poimintoja. Ensin kuitenkin paikalliskatsaus.

Saimme toukokuussa pidettyä vielä yhden peruskurssin ja kymmenkunta sen käyneistä tuomareista osallistui lisäksi Jyväskylä cupin yhteydessä pidettyyn koulutukseen. Uusille tuomareille on myös saatu asetteluihin jo ensimmäisiä piirinkin pelejä. Rajallisella aktiivikaartillamme on ollut jonkin verran loukkaantumisia ja paljon esteitä. Niinpä muutamille valituille on nyt sitä kuuluisaa ruutua tarjolla piirimme alueella pelattavissa kilpasarjojen otteluissa. Syksy on jo kulman takana, joten laittakaahan kalentereihinne Hippoturnaus 10.-11.9. Tiedoksi myös, että 55-vuotisjuhlia sekä päättäjäisiä juhlitaan illallisilla Sokos Hotel Alexandrassa 12.11. Ja mikäli mennään vielä pidemmälle, niin salivuoro starttaa joulukuun alusta Lohikosken koululla sunnuntaisin klo 17-18.30.

Kotimaisessa Veikkausliigassa on ollut viime viikkoina jonkin verran kohinaa (myös) tuomarityöskentelystä. Asiassa saattaa olla jotain perääkin, mutta heinäkuun lähestyessä loppuaan joukkueet alkavat olla tuskallisen tietoisia asemastaan sarjataulukossa, mikä tarkoittaa sitä, että lausunnoissa saattaa olla myös aavistuksen tunneperäistä värittyneisyyttä. No, toisaalta tämä kuuluu osana lajiimme ja löylyjen koventuessa on syytä pitää pää kylmänä ja ajatus kirkkaana. Muistakaamme pitää mielessä myös se kuuluisa kunnioitus.

Jyväskyläläisessä jalkapallossa nähtiin menneellä viikolla menestyksekäs paluu, kun Babatunde Wusu teki maanantaina paluun Harjulle. Keskisuomalaisen Tuomas Kaarkoski käsitteli asiaa ansiokkaasti omassa blogissaan. Paluu sai jatkoa eilen Valkeakoskella, kun herra tekaisi kentälle päästyään kauden toisen maalinsa. Hieno mies, hieno paluu – tervetuloa takaisin Tunde.

Kuopiossa pelattiin eurocupeja 21 vuoden tauon jälkeen ja tunnelma keskuskentällä oli torstaina hieno. Harmi vain, että UEFA:n määräykset eivät sallineet aurinkokatsomon käyttöä (katsomo ei ole ns. kiinteä katsomo) – paikalle olisi varmaan ollut enemmänkin tulijoita (nyt noin 3300). KuPS onnistui ensimmäisellä puoliajalla hyökkäyspelissään mainiosti Ilja Venäläisen ja Dicksonin johdolla, jotka myöskin juonivat kuopiolaisten voittomaalin. Toisella puoliajalla romanialaiset pääsivät hallitsemaan peliä ja erityisesti Dicksonin loukkaantumisen jälkeen KuPSin aseet ylöspäin olivat vähissä. Hyvä onni ja romanialaisten heikko viimeistely toivat KuPSille johtoaseman lähdettäessä ensi viikolla Romaniaan. Toivoa sopii, että kuopiolaisilla on tuolloin kaikki miehet käytettävissään.

Kansainvälisesti ottaen suomalaisen tuomaritoiminnan ykkösaihe on ollut Kirsi Heikkisen (+ Tonja Paavolan ja Anu Jokelan) hieno menestys naisten MM-kisoissa Saksassa, missä he keskiviikkona tuomitsivat kisojen välieräottelun USA-Ranska. Näin kolmikko lisäsi yhden luvun jo entisestään vaikuttavaan ansiolistaansa. Onnittelut.
Kisojen tuomaritoiminnasta jäi kuitenkin valitettavasti päällimmäisenä mieleen monikansallisen (HUN-ITA-ENG-GER) tuomarinelikon käsittämätön jäätyminen Aussien ja Päiväntasaajan Guinean välisessä ottelussa puolustajan ottaessa pallon käsiinsä. Tällaista (noin 44 sek alusta) ei vain saisi päästä tapahtumaan.

Copa America on myös käynnissä ja suurimpia otsikoita ovat keränneet isäntämaa Argentiinan nihkeät peliesitykset alkulohkon kahdessa ensimmäisessä ottelussa. Homma hoidettiin kuitenkin kolmannessa ottelussa ja tänä iltana ratkaistaan jatkuuko Argentiinan taival vai meneekö välieriin Uruguay. Lisäksi huomionarvoista on ollut Meksikon lähes täydellinen munaaminen. He lähettivät turnaukseen U22-joukkueensa (A-maajoukkue osallistui vähän aiemmin pelattuun Gold Cupiin) ja kaiken huippuna 8 kaveria jouduttiin lähettämään kotiin ennenaikaisesti prostituutioskandaalin saattelemana. Saakohan Meksiko kutsua ensi vuonna?

Nuijan päästä, osa 9

No, puhutaan nyt sitten siitä, kun kaikki muutkin puhuvat siitä.

Nimittäin Suomen jalkapallomaajoukkueen konttauksesta.
Menossa oleva karsinta on karulla tavalla osoittanut sen, että visio 2020 on todella kaukana tämän hetken todellisuudesta. Karsinnan ainoat voitot ovat tulleet jalkapallon lilliputtia San Marinoa vastaan ja tapa, millä Stadio Olimpico di Serravalle näki Suomen saavan voittonsa oli saada aikuisen miehenkin kyynelehtimään. Enkä nyt puhu Suomen umpisurkeasta pelaamisesta, vaan ehkäpä huonoimmasta tuomarisuorituksesta, mitä olen vähään aikaan nähnyt kaikki sarjat mukaan lukien. Latvialaisporukka esiintyi San Marinossa käsittämättömän haluttomasti ja linjattomasti – jopa arvostamani Martti Kuusela joutui ottamaan asiaan kantaa omassa radioselostuksessaan. Ja se on harvoin, kun Kuusela jotain tuomareista kommentoi. Kaiken huippu oli tietysti Suomen pelastuminen rankkarilta ja Hradeckyn poistamiselta kentältä selvän omaa hölmöilyä seuranneen kiinnipitämisen jälkeen. Ei voi muuta kuin pahoitella – San Marino nimittäin menetti näin mahdollisuuden historiansa ensimmäiseen pisteeseen karsintaottelussa.

Ja sitten se Ruotsi-ottelu. Eräs ystäväni sanoi sunnuntaina lähtevänsä otteluun tulosvetokupongin kanssa, missä Suomella on pyöreä nolla ja Ruotsilla 5, 6 ja 7. Hieman arvelin, että ehkäpä lukemat ovat liian rajut, mutta tiistai-ilta kaiken muuttaa voi, kuten pari päivää sitten totesimme. Suomi otti pataan kaikilla osa-alueilla: kokematon maalivahti ei kestänyt painetta, puolustuslinja yliarvostetun kapteeninsa johdolla oli aivan kassalla ja hyökkäyksessä yksinäinen cowboy teki juoksunsa turhaan. Ainoastaan keskialueelta löytyi pari pelaajaa, jotka pystyivät edes osan ottelusta suoriutumaan kansainvälisen ottelun vaatimustasolla.

Zlataninkin kunnosta oli paljon spekulaatioita, mieshän aloitti vaihdosta lievän nilkkavaivan takia. Kun Toivonen sitten loukkasi itsensä parinkymmenen minuutin pelin jälkeen ja herra Z marssi kentälle, mietin, että ei se nyt varmaan ihan niin vaarallinen ole kuin olin pahimmissa kuvitelmissani nähnyt. Eipä. Eräs tyylipuhtaimpia hyökkääjäpelaajan suorituksia vähään aikaan.

Ottelun jälkeen studiossa kuultiin Reinin ja Lehtolan analyysit tilanteesta, eikä sieltä paljon positiivista löytynyt. (Sivuhuomautuksena sanottakoon, että Erkka V. Lehtola on kyllä mielestäni tämän hetken kommentaattoreista aivan ylivoimainen – aina tiukka ja perusteltu näkemys asioiden ytimestä, eikä mitään epämääräistä höttöä.) Eikä kyllä ollut aihettakaan. Valitettavaa tämä kyllä näin jalkapallomiehen silmien läpi katsottuna on – kotimainen futis on suurissa ongelmissa niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Päivän talouslehdissä oli vedetty aiheesta huvittava analogia konttaavan matkapuhelinjättimme viimeaikaisiin edesottamuksiin ja kyllähän tilanteet hieman toisiaan muistuttavat. Tosin sillä erotuksella, että futispuolella edelleen hartaasti odottelemme sitä kansainvälistä jättipottia, jonka loputurnaukseen pääseminen toisi.

Ai niin, Blatterin Sepi muuten hoiteli itsensä FIFAn johtoon vielä seuraavallekin nelivuotiskaudelle, kun Aasian bin Hammam oli ensin korruptiosyytösten avulla siivottu syrjään ja puolueeton (sisäinen ?) tutkimus oli todennut puheenjohtajaa vastaan esitetyt syytökset perättömiksi. Kansainvälisen korruption vastaisen järjestön Transparency Internationalin mukaan vaaleja olisi pitänyt siirtää, mutta tuollaisia pikkuputiikkejahan ei FIFAssa tarvitse kuunnella, kuten ei WADAakaan, mistä viimeisimpänä osoituksena pelikiellot, joita nyt sitten kärsitään näin kv-harjoituskaudella. Blatterhan on ollut uransa aikana kovin huolestunut jalkapallon moraalista…

Helteistä viikon jatkoa ja tsemppiä viikonlopun urakkaan.

Nuijan päästä, osa 8

Kotimainen sarjakausi on käynnistynyt kaikilla rintamilla ja kansainvälinen kausi on tulossa huipennukseensa Chämppärin finaalin ollessa jo kulman takana. Kotimaassa eniten porinaa tuomaripiireissä on herättänyt sähköinen pöytäkirja ja sen puutteet, jotka ovat kivuliaan selvästi näkyvillä toimittaessa seurojen yleisesti käyttämillä mokkulanopeuksilla. Lukuisten ohjelmistovirheiden lisäksi koko pöytäkirjan käyttöliittymä on hidas ja huono, sillä esimerkiksi vaihtojen ja varoitusten syöttämistä varten pompahtavat ikkunat ovat olleet erittäin hitaita käyttää. Toivottavasti palaute menee perille ja saamme pöytäkirjan, johon vanhaan tapaan täydennetään vain minuutit, numerot ja koodit valmiisiin kenttiin ja kuitataan koko homma yhdellä tallennuksella. Nyt menee liikaa energiaa väärään paikkaan. Palloliitosta on annettu ymmärtää, että parannuksia on tulossa ja uusi versio pöytäkirjasta näkisi valon vielä tässä ihan alkukaudesta.
Tosin, jos englantilaiselta palveluntoimittajalta on mennyt useita vuosia päästä tähän asti, niin rohkenen epäillä, että tämä loppukaan menisi tuubiin erityisen tyylikkäästi. Toivottavasti olen väärässä.

Ja sitten kansainvälisiin ympyröihin:

Barcan ja Realin neljäs vääntö saatiin pakettiin ja Barca marssi voittajana Wembleyn finaaliin. Mitään jalkapallon juhlaa kyseiset ottelut eivät kuitenkaan olleet – sen sijaan ne herättivät paljon kysymyksiä jalkapallon tilasta ja erityisesti siitä, mitä jatkossa pidetään rangaistavana ja miten tällaisissa tapauksissa tulisi toimia. Nyt siis puhun erityisesti näistä filmauksista. Jos FIFA haluaa eroon filmaamisesta, on siitä rangaistava jälkikäteen videoiden perusteella, kuten useassa lehdessäkin on todettu ottelujen jälkeen. Epäilen kuitenkin, että Blatterin aikana tämä ei tule etenemään, kuten eivät muutkaan videon käyttöön liittyvät kehitysehdotukset.

Ranskassakin kiehuu – tosin ihan kotimaisissa ympyröissä. Paikallisen liiton pamput olivat menneet lausumaan varsin irtonaiseen sävyyn ulkomaalaiskiintiöistä liiton toiminnassa ja kaikki oli luettavissa litteroituna suoraan lehdestä. Rasismisyytöksiä sinkoilee siihen malliin, että isojenkin päiden putoamista voi pitää mahdollisena.

Ja tottakai kirsikkana kakun päällä ovat juuri julkisuuteen tulleet tiedot mahdollisista lahjontatapauksista liittyen MM-kisojen myöntämiseen Qatariin ja Venäjälle. Jäämme odottamaan liekkejä savun takaa. Kaikki kiistävät tietysti jyrkästi osallisuutensa aivan kaikkeen.

Ja lopuksi vielä sekavaa lätinää jääkiekon ja jalkapallon sekä urheiluyleisön suhteista:

Samaan aikaan, kun jalkapallossa painitaan skandaaleissa joka rintamalla, jääkiekossa käytiin ehkäpä urheilullisimmat MM-kilpailut miesmuistiin. Niin kutsutut heittopussit ovat kirineet huippumaiden etumatkaa umpeen urakalla ja Saksa oli jo lähellä varsinaista jymypaukkua. Alkulohkot olivat tiukempia kuin pitkään aikaan ja mielestäni kisoissakin oli tätä kautta ihan uutta potkua.

Iltapäivälehtien foorumeilla pohdittiin kotimaisen futiksen huonoa tasoa verrattuna kansainvälisiin sarjoihin – tosin eräs jalkapallonystävä oli osunut naulan kantaan kysymällä, että mikä siinä kotoisessa SM-liigassa sitten kiinnostaa, kun KHL ja NHL ovat kuitenkin selvästi tasokkaampia sarjoja. Tulkitsin vastauksen olevan sen suuntainen, että kaikessa yksinkertaisuudessaan lätkähalleissa saa helpommin olutta ja tuote on mielikuvaltaan huomattavasti positiivisempi ja sitä kautta sosiaalisesti arvostetumpi kuin kotoinen jalkapallo. Tietysti maajoukkueen menestys on tässä mielikuva-asiassa avainasemassa, joten ihan hyvin menee lätkällä varmaan jatkossakin futikseen verrattuna.

Urheilulehdessä kysyttiin mielestäni ihan aiheellisesti, että onkohan suomalainen futisporukka kuitenkin vain niin laiskaa ja kyynistä, että katsomot ammottavat tyhjyyttään senkin takia, kun edes lajiniilot eivät jaksa vaivautua paikalle. Osittain on varmasti näinkin. Erityisesti Etelä-Suomessa, missä peleissä käy käsittämättömän vähän katsojia, tilanne on kummallinen. Sen sijaan täällä Keski-Suomessa tilanne on varsin mielenkiintoinen, kun JJK on noussut haastamaan JYP:in kaupungin ykkösjoukkueen asemasta, vaikka joukkueiden viime vuosien menestys sarjoissaan ei voisi olla kovin paljon kauempana toisistaan. Onko keskisuomalainen urheiluyleisö siis jotenkin erilaista verrattuna esimerkiksi eteläiseen Suomeen? Valitettavasti en usko siihen – nyt vain on käynyt niin, että futis on Jyväskylässä in, koska JJK on onnistunut olemaan näkyvä ja keskustelua herättävä toimija mediassa. Sitä kautta yleisöäkin liikkuu parhaimmillaan lähes samaan malliin kuin kiekon puolella.

Johtopäätöksenä siis jotain sen suuntaista, että lajilla ei niin väliä, kunhan on tarpeeksi näkyvyyttä ja sitä kautta tulee myös sitten katsomossa näyttäytymisen tuomaa sosiaalista arvostusta. Kummallinen on ihmisen luonto. No, toisaalta, jos tämä perustuisi pelkästään lajista tosissaan kiinnostuneiden ilmaantumiseen paikalle, eipä sillä ihan katsomoita täytettäisi – tämän voi todeta esimerkiksi futiksen Ykkösessä ja Kakkosessa. Eli ei muuta kuin porisemaan jalkapallosta kaduille ja kuppiloihin. Ja muutaman hiljaisen toiveen voisi heittää myös A-maajoukkueen suuntaan tässä mielikuvan luomisessa…

Nuijan päästä, osa 7

Kauden koulutukset on pidetty ja osanotto on ollut lievä pettymys. Jatkokursseille osallistui kuutisenkymmentä tuomaria, mikä tarkoittaa sitä, että pelejä saa viheltää tänäkin kesänä ihan niin paljon kuin haluaa. Peruskursseista toinen jouduttiin perumaan vähäisen osanottajamäärän perusteella, mutta Äänekoskella pidettiin kurssi, jolle osallistui parisenkymmentä henkilöä. Valitettavasti osanottajien ikä oli pikkuisen alhainen siinä mielessä, että heitä voitaisiin ajatella aktiivituomareiksi tässä aivan lähimpien vuosien aikana.

Aavistuksen nihkeä osanotto kursseille ei tietenkään ole mikään suuri yllätys ja asiasta on käyty keskustelua myös piirin ja kerhon välillä. On selvää, että seurojen täytyy aktivoitua myös erotuomarirekrytoinnissa, sillä muuten tuomarit yksinkertaisesti loppuvat kesken. Nyt paine kohdistuu liiaksi kilpailupäällikköön ja meihin tuomareihin, eivätkä seurat pääasiassa edes tunnista tätä kilpailutoimintamme yhtä suurinta ongelmaa.

Kauden ensimmäisiä pelejä pelataan kaikilla sarjatasoilla ja Veikkausliigakin pyörähtää käyntiin lopulta ensi viikolla. Omien miesten suhteen ainut merkittävä menetys koettiin Kakkosen kohdalla, kun Väärälän Mika joutui luopumaan tehtävistä jo ennen kauden alkua. Näin vanha sotaratsu Aapajärvi jatkaakin Kakkosessa normaaliin tyyliin. Sähköisen pöytäkirjan käyttöönotto on sähköistänyt myös toimihenkilöt liiton sarjoissa ja opettelua on asian suhteen itse kullakin. Suosittelen tavaamaan ohjetta huolellisesti ennen ensimmäistä liiton peliä. Ja varautukaa siihen, että ongelmia tulee siitä huolimatta.

Muistakaapa myös päivittää esteenne asettelijaan, niin että ei sitten tule yllätyksiä sen suhteen.

Sitten blogin kansainvälinen pläjäys:
Eurooppaliigan puolivälierissä nähtiin pari päätytuomareiden kautta tullutta rankkarituomiota (PSV-Benfica, Twente-Villareal), jotka menivät mallikkaasti oikein. Lisäksi nähtiin Jonas Erikssonin johtaman ruotsalaistiimin mallisuoritus joukkonahistelun selvittämisestä ottelussa Braga-Dynamo Kiev.

No, entäpä sitten viikon kuuma peruna eli Realin ja Barcan välinen ottelu. Ottelussahan sinänsä ei tapahtunut mitään kovinkaan erikoista. Kaikille jalkapalloa seuraaville on ollut tiedossa faktat: 1) Pepe pelaa silloin tällöin sikaa, 2) Sergio, Pedro ja Alves ovat eräitä kenttien suurimmista feikkaajista ja 3) Mourinho on median suosikkipoika räväköine kommentteineen. Siinä ei siis mitään yllättävää. Mitä sitten tulee itse suurinta keskustelua osakseen saaneeseen aiheeseen eli Pepen ja Alvesin väliseen pallontavoittelutilanteeseen. Oli kontakti tai ei, kyseessä oli Pepen puolelta kohtuuton voiman käyttö, joka selvästi sisälsi vastapelaajan loukkaantumismahdollisuuden. Niinpä pidän tuomiota koulutuksellisesti oikeana. Tuomion perusteista sen sijaan voidaan keskustella. Mikä aiheutti tässä tilanteessa ongelman, oli se, että Alves teeskenteli loukkaantumisen, mikä todennäköisesti vaikutti saksalaistuomarin ratkaisuun tilanteesta (ainakin itselleni jäi vähän sellainen kuva), sillä hänhän oli varsin kaukana tilanteesta. Alvesillekin olisi siis tarvinnut kaivaa esiin varoitus. Tosin, sen toteaminen, että oliko kontaktia vai ei, oli ilman videonkäsittelyn eksperttiosaamista mahdotonta, joten siinä mielessä annan tuomaristolle jopa synninpäästön asiassa.

Alvesin ja muidenkin filmaajien olisi syytä miettiä, millaista hallaa he lajille tekevät – tuskinpa miettivät. Mihin saksalaistuomariston sen sijaan olisi pitänyt puuttua jämäkämmin, olivat jatkuvat perusteettomat torikokoukset, joita oli runsaasti ilman, että niistä olisi tullut kenellekään varoituksia, vaikka tilanteisiin vaellettiin pitkien matkojen päästä. Saapa nähdä, kenet laitetaan puikkoihin tiistaina, kun alkusopatkin kiehuvat vielä varsin kuumina. Rosetti, Busacca, Webb…?

Nuijan päästä, osa 6

Kunnioitus. Respect.

Se on ollut esillä paljon UEFA:n sosiaalisen vastuun kampanjassa, joka lanseerattiin suurelle yleisölle 2008. Kunnioita erilaisuutta, kunnioita peliä, kunnioita ympäristöä, sanotaan kampanjan iskulauseessa. Kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että kampanjalla on hyvä sanoma.

Yhtä kaikki, saamme viikoittain kuulla ja lukea, kun öykkärivalmentajat ja -pelaajat avaavat auliisti sanaiset arkkunsa ja latelevat sen kummemmin ajattelematta totuuksia siitä, kuinka surkea erotuomarin esitys oli ollut ja kuinka törkeä vastustajan taklaus oli ollut. Tietysti samaan yhteyteen voi vielä liittää piikin ihan mistä vain, mikä nyt sattuu mieltä hiertämään.

Ymmärrän, että näihin positioihin liittyvät huipulla suuret paineet ja mediapeli, jota varsinkin huippuvalmentajat pelaavat innokkaasti. Toivottavasti nämä julkkikset edes kotona voivat peilin edessä myöntää, että heidän esiintymisillään ei välillä ole mitään tekemistä kunnioituksen kanssa.

Samoin on valitettavasti pelaajien laita. Ihmettelen, että pelaajat viljelevät toistensa työvälineitä vahingoittavia taklauksia tuosta vain, pelistä toiseen. Mitä liikkuu siellä päiden sisällä? Ei ainakaan kunnioitus. Piittaamattomuus ja halveksunta kylläkin. Tietysti jotkut liikkuvat kentillä vintti niin pimeänä, että ylipäätään minkäänlainen ajattelu on mahdotonta.

No, entäs me erotuomarit sitten? Meidäthän erottaa huipputasolla pelaajista ja valmentajista nimenomaan se, että emme ole pelien jälkeen pressitilaisuuksissa laukomassa ”totuuksia” näistä asioista ja tarjoilemassa medialle seuraavan päivän lööppimateriaalia.

Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että joku huipputuomari saisi tarpeekseen ja kävisi pressissä haukkumassa sekä valmentajat ja pelaajat pystyyn.
”Miten sä voit ketään tuomaria arvostella, kun et ole ikinä viheltänyt peliäkään. Sun sääntötuntemus on niin aataminaikaista, että eikö sua hävetä. Ammattilainen mukamas.”
tai
”No, kaverilla oli matsissa ainoastaan 7 avopaikkaa laittaa pallo häkkiin, mutta ilmeisesti 160 000 egeä viikossa ei ole riittävästi tuon tehtävän hoitamiseen. Joillakin työpaikoilla tuollaisista munauksista saa kenkää. Mitä sitten tulee siihen pilkkuun, mitä mukamas en viheltänyt, niin totean vain, että harvoin olen nähnyt tuon kokoisen jätkän vinkuvan niin säälittävästi filmausyrityksessään.”

Meidän rooliimme ja tapoihimme tämä ei kuitenkaan kuulu, sillä selittely tai syyttely julkisuudessa ei tee lajistamme parempaa. Käytäntö sopisi ehkä muillekin.

Nuijan päästä, osa 5

Kotimainen kausi lähestyy ja niin tekevät myös vuosittaiset koulutukset. Kerhon sisällä olemme jo aloittaneet kuukausikerhot, joista ensimmäisessä Vesa Pohjonen luennoi yhteistyöstä sidosryhmien kanssa. Yhteistyö tulee olemaan myös yksi piirin jatkokurssien aiheista, sillä se on yksi toimintamme kulmakivistä ja valitettavasti siihen usein suhtaudutaan varsin välinpitämättömästi.

Tullaan paikalle, kun tullaan ja sellaisessa varustuksessa, kun sattuu olemaan – huolimatta erotuomarin antamista ohjeista. Sitten, kun ollaan jo valmiiksi vähän myöhässä, aletaan vielä hoitelemaan jotain asiaa puhelimitse ja laiskasti kirjoittelemaan kuitteja, jotka nekin erotuomari oli pyytänyt kirjoittamaan valmiiksi. Tässä vaiheessa erotuomari on jo kyllästynyt odottamaan ja on itse käynyt vaihdattamassa rikkinäiset maalit toisiin ja hoitamassa vaihtopenkit sekä kulmaliput kentälle, jossa yllättäen on samat puutteet, mistä kenttähenkilökuntaa on jo useasti kauden aikana huomautettu. Ja tämän häslingin jälkeen on vielä aikaa ruhtinaalliselle 10 minuutin lämmittelylle, jonka aikana avustavatkin vihdoin vaivautuvat paikalle.

Se, että Huhtasuolla asiat eivät valittamisesta ja huomauttelusta parane, on jyväskyläläisen jalkapalloyhteisön yhteinen rasite ja häpeätahra kaupungin liikuntapalveluiden muuten varsin yhteistyökykyiselle henkilökunnalle. Se, mitä tapahtuu erotuomarijoukkueen sisällä, on taas meidän jokaisen vastuulla. Niinpä peräänkuulutan ryhtiliikettä yhteisten ottelutapahtumien hoitamisessa. Asiat kyllä tunnutaan tietävän ainakin teoriassa, mutta jostain syystä niiden vieminen käytäntöön on usein puutteellista. Vaatimustaso ei ole ylivoimainen, kyse on ainoastaan halusta ja kurinalaisuudesta tehdä asiat hyvin.

Samaisessa kuukausikerhossa piirimme kilpailupäällikkö Mika Järvinen kävi juttelemassa viime kaudesta sekä vuoden lopulla tehdystä seuratutkimuksesta, jota tässä vielä hieman kommentoin.

Mika oli koostanut esitykseensä erotuomariutta ja pelinohjaajia koskevien kysymysten vastausprosentteja, joista ei käy ilmi mitään sinänsä erityisen yllättävää kokeneen erotuomaritoimijan silmin katsottuna. Rivien välistä on luettavissa, että pelinohjaajatoiminta on seuroissa edelleen varsin epäjärjestelmällisesti hoidettua, vaikka pelinohjaajakoulutus ja -kokemus nähdäänkin selkeästi tärkeänä osana jalkapalloa. Niin ikään erotuomareiden rooli nähdään tärkeänä osana peliä ja pelaajakehitystä.

Pelinohjaajakoulutuksen liittymisessä erotuomarikoulutukseen sekä piirin, seurojen ja erotuomarikerhojen yhteistyössä nähdään paljon puutteita ja tähän kolmioon näyttää sisältyvän myös paljon epätietoisuutta, sillä ”en osaa sanoa” -vastaukset ovat korostuneet merkittävästi.

Itse näen, että suurimmat kehittämismahdollisuudet voisivat olla yhteistyömallissa, missä seuratoimijoille annettaisiin nykyistä enemmän tietoa erotuomaritoiminnasta, jolloin seuroissa olisi mahdollista aikaisempaa paremmin ja järjestelmällisemmin tukea potentiaalisia pelinohjaajia tiellä kohti varsinaista erotuomariutta. Mikäli tällaista tukea ja taitoa ei pelinohjaajien jokapäiväisestä toimintaympäristöstä löydy, on todennäköistä, että mahdollinen erotuomariura ei ota tuulta alleen.

Erotuomarikerho (yhteistyössä piirin kanssa) on aina valmis tarjoamaan neuvoja sääntöihin ja erotuomaritoimintaan liittyen. Valitettavasti kysyntäpuolella ei ole ollut kovinkaan vilkasta, mikä käy ilmi esimerkiksi seuroille pidettyjen sääntöluentojen määrästä.
Vuonna 2010 niitä pidettiin tasan 1.

1 2 3 4