Keski-Suomen erotuomarikerho ry

No, puhutaan nyt sitten siitä, kun kaikki muutkin puhuvat siitä.

Nimittäin Suomen jalkapallomaajoukkueen konttauksesta.
Menossa oleva karsinta on karulla tavalla osoittanut sen, että visio 2020 on todella kaukana tämän hetken todellisuudesta. Karsinnan ainoat voitot ovat tulleet jalkapallon lilliputtia San Marinoa vastaan ja tapa, millä Stadio Olimpico di Serravalle näki Suomen saavan voittonsa oli saada aikuisen miehenkin kyynelehtimään. Enkä nyt puhu Suomen umpisurkeasta pelaamisesta, vaan ehkäpä huonoimmasta tuomarisuorituksesta, mitä olen vähään aikaan nähnyt kaikki sarjat mukaan lukien. Latvialaisporukka esiintyi San Marinossa käsittämättömän haluttomasti ja linjattomasti – jopa arvostamani Martti Kuusela joutui ottamaan asiaan kantaa omassa radioselostuksessaan. Ja se on harvoin, kun Kuusela jotain tuomareista kommentoi. Kaiken huippu oli tietysti Suomen pelastuminen rankkarilta ja Hradeckyn poistamiselta kentältä selvän omaa hölmöilyä seuranneen kiinnipitämisen jälkeen. Ei voi muuta kuin pahoitella – San Marino nimittäin menetti näin mahdollisuuden historiansa ensimmäiseen pisteeseen karsintaottelussa.

Ja sitten se Ruotsi-ottelu. Eräs ystäväni sanoi sunnuntaina lähtevänsä otteluun tulosvetokupongin kanssa, missä Suomella on pyöreä nolla ja Ruotsilla 5, 6 ja 7. Hieman arvelin, että ehkäpä lukemat ovat liian rajut, mutta tiistai-ilta kaiken muuttaa voi, kuten pari päivää sitten totesimme. Suomi otti pataan kaikilla osa-alueilla: kokematon maalivahti ei kestänyt painetta, puolustuslinja yliarvostetun kapteeninsa johdolla oli aivan kassalla ja hyökkäyksessä yksinäinen cowboy teki juoksunsa turhaan. Ainoastaan keskialueelta löytyi pari pelaajaa, jotka pystyivät edes osan ottelusta suoriutumaan kansainvälisen ottelun vaatimustasolla.

Zlataninkin kunnosta oli paljon spekulaatioita, mieshän aloitti vaihdosta lievän nilkkavaivan takia. Kun Toivonen sitten loukkasi itsensä parinkymmenen minuutin pelin jälkeen ja herra Z marssi kentälle, mietin, että ei se nyt varmaan ihan niin vaarallinen ole kuin olin pahimmissa kuvitelmissani nähnyt. Eipä. Eräs tyylipuhtaimpia hyökkääjäpelaajan suorituksia vähään aikaan.

Ottelun jälkeen studiossa kuultiin Reinin ja Lehtolan analyysit tilanteesta, eikä sieltä paljon positiivista löytynyt. (Sivuhuomautuksena sanottakoon, että Erkka V. Lehtola on kyllä mielestäni tämän hetken kommentaattoreista aivan ylivoimainen – aina tiukka ja perusteltu näkemys asioiden ytimestä, eikä mitään epämääräistä höttöä.) Eikä kyllä ollut aihettakaan. Valitettavaa tämä kyllä näin jalkapallomiehen silmien läpi katsottuna on – kotimainen futis on suurissa ongelmissa niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Päivän talouslehdissä oli vedetty aiheesta huvittava analogia konttaavan matkapuhelinjättimme viimeaikaisiin edesottamuksiin ja kyllähän tilanteet hieman toisiaan muistuttavat. Tosin sillä erotuksella, että futispuolella edelleen hartaasti odottelemme sitä kansainvälistä jättipottia, jonka loputurnaukseen pääseminen toisi.

Ai niin, Blatterin Sepi muuten hoiteli itsensä FIFAn johtoon vielä seuraavallekin nelivuotiskaudelle, kun Aasian bin Hammam oli ensin korruptiosyytösten avulla siivottu syrjään ja puolueeton (sisäinen ?) tutkimus oli todennut puheenjohtajaa vastaan esitetyt syytökset perättömiksi. Kansainvälisen korruption vastaisen järjestön Transparency Internationalin mukaan vaaleja olisi pitänyt siirtää, mutta tuollaisia pikkuputiikkejahan ei FIFAssa tarvitse kuunnella, kuten ei WADAakaan, mistä viimeisimpänä osoituksena pelikiellot, joita nyt sitten kärsitään näin kv-harjoituskaudella. Blatterhan on ollut uransa aikana kovin huolestunut jalkapallon moraalista…

Helteistä viikon jatkoa ja tsemppiä viikonlopun urakkaan.