Jalkapalloerotuomarin peruskurssi

Tänä keväänä järjestetään vielä yksi erotuomarin peruskurssi:

Peruskurssi (kouluttaja: Jouni Aapajärvi)
20-21.5.2011 Cygnaeuksen koulu, Voionmaankatu 18, Jyväskylä.
Perjantai 17-21
Lauantai 10-17
Osanottajia tulee olla vähintään 10, että kurssi järjestetään.
Ikäraja osallistumiseen on 15 vuotta.
Ilmoittautumiset piirin toimistolle, keski-suomi[at]palloliitto.fi, puh. 040 – 351 5024.

Nuijan päästä, osa 7

Kauden koulutukset on pidetty ja osanotto on ollut lievä pettymys. Jatkokursseille osallistui kuutisenkymmentä tuomaria, mikä tarkoittaa sitä, että pelejä saa viheltää tänäkin kesänä ihan niin paljon kuin haluaa. Peruskursseista toinen jouduttiin perumaan vähäisen osanottajamäärän perusteella, mutta Äänekoskella pidettiin kurssi, jolle osallistui parisenkymmentä henkilöä. Valitettavasti osanottajien ikä oli pikkuisen alhainen siinä mielessä, että heitä voitaisiin ajatella aktiivituomareiksi tässä aivan lähimpien vuosien aikana.

Aavistuksen nihkeä osanotto kursseille ei tietenkään ole mikään suuri yllätys ja asiasta on käyty keskustelua myös piirin ja kerhon välillä. On selvää, että seurojen täytyy aktivoitua myös erotuomarirekrytoinnissa, sillä muuten tuomarit yksinkertaisesti loppuvat kesken. Nyt paine kohdistuu liiaksi kilpailupäällikköön ja meihin tuomareihin, eivätkä seurat pääasiassa edes tunnista tätä kilpailutoimintamme yhtä suurinta ongelmaa.

Kauden ensimmäisiä pelejä pelataan kaikilla sarjatasoilla ja Veikkausliigakin pyörähtää käyntiin lopulta ensi viikolla. Omien miesten suhteen ainut merkittävä menetys koettiin Kakkosen kohdalla, kun Väärälän Mika joutui luopumaan tehtävistä jo ennen kauden alkua. Näin vanha sotaratsu Aapajärvi jatkaakin Kakkosessa normaaliin tyyliin. Sähköisen pöytäkirjan käyttöönotto on sähköistänyt myös toimihenkilöt liiton sarjoissa ja opettelua on asian suhteen itse kullakin. Suosittelen tavaamaan ohjetta huolellisesti ennen ensimmäistä liiton peliä. Ja varautukaa siihen, että ongelmia tulee siitä huolimatta.

Muistakaapa myös päivittää esteenne asettelijaan, niin että ei sitten tule yllätyksiä sen suhteen.

Sitten blogin kansainvälinen pläjäys:
Eurooppaliigan puolivälierissä nähtiin pari päätytuomareiden kautta tullutta rankkarituomiota (PSV-Benfica, Twente-Villareal), jotka menivät mallikkaasti oikein. Lisäksi nähtiin Jonas Erikssonin johtaman ruotsalaistiimin mallisuoritus joukkonahistelun selvittämisestä ottelussa Braga-Dynamo Kiev.

No, entäpä sitten viikon kuuma peruna eli Realin ja Barcan välinen ottelu. Ottelussahan sinänsä ei tapahtunut mitään kovinkaan erikoista. Kaikille jalkapalloa seuraaville on ollut tiedossa faktat: 1) Pepe pelaa silloin tällöin sikaa, 2) Sergio, Pedro ja Alves ovat eräitä kenttien suurimmista feikkaajista ja 3) Mourinho on median suosikkipoika räväköine kommentteineen. Siinä ei siis mitään yllättävää. Mitä sitten tulee itse suurinta keskustelua osakseen saaneeseen aiheeseen eli Pepen ja Alvesin väliseen pallontavoittelutilanteeseen. Oli kontakti tai ei, kyseessä oli Pepen puolelta kohtuuton voiman käyttö, joka selvästi sisälsi vastapelaajan loukkaantumismahdollisuuden. Niinpä pidän tuomiota koulutuksellisesti oikeana. Tuomion perusteista sen sijaan voidaan keskustella. Mikä aiheutti tässä tilanteessa ongelman, oli se, että Alves teeskenteli loukkaantumisen, mikä todennäköisesti vaikutti saksalaistuomarin ratkaisuun tilanteesta (ainakin itselleni jäi vähän sellainen kuva), sillä hänhän oli varsin kaukana tilanteesta. Alvesillekin olisi siis tarvinnut kaivaa esiin varoitus. Tosin, sen toteaminen, että oliko kontaktia vai ei, oli ilman videonkäsittelyn eksperttiosaamista mahdotonta, joten siinä mielessä annan tuomaristolle jopa synninpäästön asiassa.

Alvesin ja muidenkin filmaajien olisi syytä miettiä, millaista hallaa he lajille tekevät – tuskinpa miettivät. Mihin saksalaistuomariston sen sijaan olisi pitänyt puuttua jämäkämmin, olivat jatkuvat perusteettomat torikokoukset, joita oli runsaasti ilman, että niistä olisi tullut kenellekään varoituksia, vaikka tilanteisiin vaellettiin pitkien matkojen päästä. Saapa nähdä, kenet laitetaan puikkoihin tiistaina, kun alkusopatkin kiehuvat vielä varsin kuumina. Rosetti, Busacca, Webb…?

Futsaljaoston uusi hallitus

Futsaljaoston hallitus 2011

Puheenjohtaja: Timo Onatsu, 043-8200 195, timo.onatsu(a)gmail.com
Jäsenet:
Paavo Komppa, paavo.komppa(a)ksetk.fi
Jesse Kananen, jesse.j.kananen(a)jyu.fi
Ilkka Mettälä, ilkka.m.mettala(a)jyu.fi

Muistutus

Varusteet maksuun.
Tarkistakaa oma summa ja viite alla olevasta linkistä. Mahdolliset huomautukset ville.koskiniemi@ksetk.fi. Varusteet jaetaan huhtikuun kuukausikerhossa muutamia yksittäisiä tuotteita lukuunottamatta, maksut kuntoon ennen sitä ja maksukuitit mukaan.
(Myös jäsenmaksusta, mikäli se on puuttunut. Ilman jäsenmaksua henkilökohtaiseen laskuun tulee lisäksi myös painatus- ja brodeerauskustannukset 5 EUR/tuote.)

https://spreadsheets.google.com/ccc?key=0AsVZdqS6rDqJcEdTYXBzbFlxRDVSRXhpM1ZVRTFFYkE&hl=en&pli=1#gid=21

Kolmas kuukausikerho lähestyy.
11.4. meillä on vieraana kerhon entinen puheenjohtaja, nykyinen erotuomariasiantuntija, Tom Kakkola, joka tulee kertomaan sähköisen pöytäkirjan käytöstä. Sähköinen pöytäkirja tulee käyttöön tälle kaudelle kaikissa liiton sarjoissa, joten on erittäin tärkeää, että saavutte paikalle. Lisäksi kerhomme omat huipputuomarit kertovat liiton kurssien annista sekä tulevan kauden painopisteistä. Lisäksi jaetaan varusteet ja Stadiumin kortit.

Materiaali: http://www.ksetk.fi/documents/Sahkoinen_ptk_2011.pdf

Tarkistakaa myös muut koulutustapahtumat – ensimmäinen jatkokurssi jo tämän viikon torstaina Hipposhallin auditoriossa.

Nuijan päästä, osa 6

Kunnioitus. Respect.

Se on ollut esillä paljon UEFA:n sosiaalisen vastuun kampanjassa, joka lanseerattiin suurelle yleisölle 2008. Kunnioita erilaisuutta, kunnioita peliä, kunnioita ympäristöä, sanotaan kampanjan iskulauseessa. Kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että kampanjalla on hyvä sanoma.

Yhtä kaikki, saamme viikoittain kuulla ja lukea, kun öykkärivalmentajat ja -pelaajat avaavat auliisti sanaiset arkkunsa ja latelevat sen kummemmin ajattelematta totuuksia siitä, kuinka surkea erotuomarin esitys oli ollut ja kuinka törkeä vastustajan taklaus oli ollut. Tietysti samaan yhteyteen voi vielä liittää piikin ihan mistä vain, mikä nyt sattuu mieltä hiertämään.

Ymmärrän, että näihin positioihin liittyvät huipulla suuret paineet ja mediapeli, jota varsinkin huippuvalmentajat pelaavat innokkaasti. Toivottavasti nämä julkkikset edes kotona voivat peilin edessä myöntää, että heidän esiintymisillään ei välillä ole mitään tekemistä kunnioituksen kanssa.

Samoin on valitettavasti pelaajien laita. Ihmettelen, että pelaajat viljelevät toistensa työvälineitä vahingoittavia taklauksia tuosta vain, pelistä toiseen. Mitä liikkuu siellä päiden sisällä? Ei ainakaan kunnioitus. Piittaamattomuus ja halveksunta kylläkin. Tietysti jotkut liikkuvat kentillä vintti niin pimeänä, että ylipäätään minkäänlainen ajattelu on mahdotonta.

No, entäs me erotuomarit sitten? Meidäthän erottaa huipputasolla pelaajista ja valmentajista nimenomaan se, että emme ole pelien jälkeen pressitilaisuuksissa laukomassa ”totuuksia” näistä asioista ja tarjoilemassa medialle seuraavan päivän lööppimateriaalia.

Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että joku huipputuomari saisi tarpeekseen ja kävisi pressissä haukkumassa sekä valmentajat ja pelaajat pystyyn.
”Miten sä voit ketään tuomaria arvostella, kun et ole ikinä viheltänyt peliäkään. Sun sääntötuntemus on niin aataminaikaista, että eikö sua hävetä. Ammattilainen mukamas.”
tai
”No, kaverilla oli matsissa ainoastaan 7 avopaikkaa laittaa pallo häkkiin, mutta ilmeisesti 160 000 egeä viikossa ei ole riittävästi tuon tehtävän hoitamiseen. Joillakin työpaikoilla tuollaisista munauksista saa kenkää. Mitä sitten tulee siihen pilkkuun, mitä mukamas en viheltänyt, niin totean vain, että harvoin olen nähnyt tuon kokoisen jätkän vinkuvan niin säälittävästi filmausyrityksessään.”

Meidän rooliimme ja tapoihimme tämä ei kuitenkaan kuulu, sillä selittely tai syyttely julkisuudessa ei tee lajistamme parempaa. Käytäntö sopisi ehkä muillekin.

Nuijan päästä, osa 5

Kotimainen kausi lähestyy ja niin tekevät myös vuosittaiset koulutukset. Kerhon sisällä olemme jo aloittaneet kuukausikerhot, joista ensimmäisessä Vesa Pohjonen luennoi yhteistyöstä sidosryhmien kanssa. Yhteistyö tulee olemaan myös yksi piirin jatkokurssien aiheista, sillä se on yksi toimintamme kulmakivistä ja valitettavasti siihen usein suhtaudutaan varsin välinpitämättömästi.

Tullaan paikalle, kun tullaan ja sellaisessa varustuksessa, kun sattuu olemaan – huolimatta erotuomarin antamista ohjeista. Sitten, kun ollaan jo valmiiksi vähän myöhässä, aletaan vielä hoitelemaan jotain asiaa puhelimitse ja laiskasti kirjoittelemaan kuitteja, jotka nekin erotuomari oli pyytänyt kirjoittamaan valmiiksi. Tässä vaiheessa erotuomari on jo kyllästynyt odottamaan ja on itse käynyt vaihdattamassa rikkinäiset maalit toisiin ja hoitamassa vaihtopenkit sekä kulmaliput kentälle, jossa yllättäen on samat puutteet, mistä kenttähenkilökuntaa on jo useasti kauden aikana huomautettu. Ja tämän häslingin jälkeen on vielä aikaa ruhtinaalliselle 10 minuutin lämmittelylle, jonka aikana avustavatkin vihdoin vaivautuvat paikalle.

Se, että Huhtasuolla asiat eivät valittamisesta ja huomauttelusta parane, on jyväskyläläisen jalkapalloyhteisön yhteinen rasite ja häpeätahra kaupungin liikuntapalveluiden muuten varsin yhteistyökykyiselle henkilökunnalle. Se, mitä tapahtuu erotuomarijoukkueen sisällä, on taas meidän jokaisen vastuulla. Niinpä peräänkuulutan ryhtiliikettä yhteisten ottelutapahtumien hoitamisessa. Asiat kyllä tunnutaan tietävän ainakin teoriassa, mutta jostain syystä niiden vieminen käytäntöön on usein puutteellista. Vaatimustaso ei ole ylivoimainen, kyse on ainoastaan halusta ja kurinalaisuudesta tehdä asiat hyvin.

Samaisessa kuukausikerhossa piirimme kilpailupäällikkö Mika Järvinen kävi juttelemassa viime kaudesta sekä vuoden lopulla tehdystä seuratutkimuksesta, jota tässä vielä hieman kommentoin.

Mika oli koostanut esitykseensä erotuomariutta ja pelinohjaajia koskevien kysymysten vastausprosentteja, joista ei käy ilmi mitään sinänsä erityisen yllättävää kokeneen erotuomaritoimijan silmin katsottuna. Rivien välistä on luettavissa, että pelinohjaajatoiminta on seuroissa edelleen varsin epäjärjestelmällisesti hoidettua, vaikka pelinohjaajakoulutus ja -kokemus nähdäänkin selkeästi tärkeänä osana jalkapalloa. Niin ikään erotuomareiden rooli nähdään tärkeänä osana peliä ja pelaajakehitystä.

Pelinohjaajakoulutuksen liittymisessä erotuomarikoulutukseen sekä piirin, seurojen ja erotuomarikerhojen yhteistyössä nähdään paljon puutteita ja tähän kolmioon näyttää sisältyvän myös paljon epätietoisuutta, sillä ”en osaa sanoa” -vastaukset ovat korostuneet merkittävästi.

Itse näen, että suurimmat kehittämismahdollisuudet voisivat olla yhteistyömallissa, missä seuratoimijoille annettaisiin nykyistä enemmän tietoa erotuomaritoiminnasta, jolloin seuroissa olisi mahdollista aikaisempaa paremmin ja järjestelmällisemmin tukea potentiaalisia pelinohjaajia tiellä kohti varsinaista erotuomariutta. Mikäli tällaista tukea ja taitoa ei pelinohjaajien jokapäiväisestä toimintaympäristöstä löydy, on todennäköistä, että mahdollinen erotuomariura ei ota tuulta alleen.

Erotuomarikerho (yhteistyössä piirin kanssa) on aina valmis tarjoamaan neuvoja sääntöihin ja erotuomaritoimintaan liittyen. Valitettavasti kysyntäpuolella ei ole ollut kovinkaan vilkasta, mikä käy ilmi esimerkiksi seuroille pidettyjen sääntöluentojen määrästä.
Vuonna 2010 niitä pidettiin tasan 1.

1 50 51 52 53 54 56