Tanskan Dana Cupissa rento tunnelma
Kerhon tiedotusvastaava Paul Lipiäinen vietti viime kesänä viikon Euroopan suurimmassa juniorijalkapalloturnauksessa, Dana Cupissa Tanskan Hjørringissä. Ohessa raportti reissusta. (Julkaistu Pupillissa 1/2017)
Junnufutisturnaukset ovat tunnetusti mukavia tapahtumia. Kun kotoiset Hippo-turnaukset ja Helsingin Hesa Cuppikin oli jo koettu, alkoi mieli palamaan kauemmas. Kun kuulin, että turkulaiset tuomarikollegat ovat tehneet jo usean vuoden ajan reissuja Tanskaan, Euroopan suurimpaan ja maailmankin mittakaavassa kolmanneksi suurimpaan juniorijalkapalloturnaukseen Dana Cuppiin, niin laitoin viestiä talvella jo hyvissä ajoin Turun suuntaan ja kyselin mahdollisuutta liittyä porukkaan.
Pian tulikin vastaus Vahteran Jarilta, joka toivotti tervetulleeksi mukaan. Jari paljastui pitkän linjan Dana Cuppilaiseksi, sillä kyseessä oli miehelle jo 17:s kerta Dana Cupissa. Väliin oli jäänyt ainoastaan yksi vuosi kymmenkunta vuotta sitten.
Niinpä heinäkuun puolivälin perjantaiaamuna Turun laivarantaan kokoontuikin neljän miehen kopla: tämän kirjoittajan ja Vahteran lisäksi matkaan lähtivät turkulaistuomarit Mika Wahlsten ja Lauri Kuvaja, Dana Cup -noviiseja hekin. Aiempina vuosina Vahteran matkassa on ollut parhaimmillaan kahdeksankin suomalaistuomaria.
Matka päivälaivalla Turusta Tukholmaan meni normaalilla kaavalla, eli meriaamiaisella, korttia läiskien (tai lähinnä pojat läiski) ja pikkuhiljaa juttujen tasoa laskien. Laivan rantauduttua Tukholmaan etsittiin tovi oikeaa ulosmenotietä, mutta sen löydyttyä sujuikin matka vauhdikkaasti ja Göteborgissa oltiin jo kahdelta yöllä, parisen tuntia ennen Fredrikshavniin suuntaavaan lautan lähtöä.
Kattegatin ylittävässä purtilossa jatkettiin sitten yöunia muutaman tunnin ajan, kunnes oltiinkin jo Tanskan maaperällä, josta oli vain lyhyt ajomatka itse pelipaikalle, eli Hjørringin kaupunkiin.
Hjørringhän on siis 25 000 asukkaan talvella epäilemättä jopa unelias pikkukaupunki, joka sijaitsee aivan Tanskan ”hiippalakin” pohjoisosassa. Paikkakunta on tosin myös Tanskan naisjalkapallon eräänlainen keskus, onhan taajaman ylpeys Fortuna Hjørring moninkertainen Tanskan mestari ja pelasi kaudella 2016-2017 myös naisten Mestarien liigaa riveissään suomalaispelaajat Tuija Hyyrynen ja Nora Heroum. Osiltaan seuran menestyksen on varmaankin mahdollistanut juuri Dana Cupin tuotot.
Heti paikkakunnalle saavuttua tuli selväksi, että homma on ns. isollaan ja fasiliteetit kunnossa. Pelkästään kisakeskuksessa oli sen kolmisenkymmentä ruohokenttää, kauppoja, lukemattomia ruokakojuja ja koko viikon ajan pyörinyt telttadisko pelaajille. Myös kisakeskuksen alueella sijainnut uimahalli oli kisavieraiden vapaassa käytössä.
Hieman kummastelin, että paikalle saavuttiin jo lauantaiaamuna, kun varsinaiset pelit alkoivat vasta tiistaina, mutta pian selvisi tämän kuuluvan ns. asiaan. Erotuomareiden majoitukseen varattu tennishalli täyttyi jo lauantaipäivän aikana varsin vilkkaasti ja homman ideana selkeästikin oli ensin pitää pari päivää hauskaa, jotta jaksaa loppuviikon tuomaroida.
Dana Cupissa on vuosittain noin 250 tuomaria, joista varmaankin 200 asuu turnauksen ajan juuri tuossa tennishallissa. Ilmapatjat täyttivät pian koko hallin ja yleistunnelma alkoi olla jonkinlainen sekoitusta rokkifestaria, armeijan metsäleiriä, urheilutapahtumaa ja vankilaa. Nukkuminen onnistui viikon aikana iloisesta tunnelmasta varsin hyvin äänekkäimmän lystinpidon pysyttyä onneksi majapaikoista poissa.
Jari Vahtera oli pitkän Dana Cup -historiansa ansiosta selkeästi tunnettu hahmo turnauksessa, ja muutkin suomalaiset otettiin avosylin vastaan. Pian myös muut tuomarit, erityisesti ”Camp Finlandin” viereen majoittuneet hollantilaiset ja saksalaiset tulivat tutuiksi – viimeistään tiukkojen pöytätennispelien myötä.
Kun aikaa siis oli, kävi suomalaisretkikunta harrastamassa myös pienimuotoista turismia; Pohjanmeren rannalla sijaitsevassa Løkkenin kalastajakylässä käytiin katselemassa Aatun toisen maailmansodan aikana sinne rakentamia bunkkereita ja Aalborgissa Tanskan liigan peliä AaB-Sönderjyske. Sunnuntai-iltana oli myös Dana Cupin erotuomareille tarjoama barbecue-tapahtuma.
Maanantaina turnaus alkoi saada jo virallisiakin ilmenemismuotoja info-tilaisuuden ja valokuvauksen myötä. Tuolloin saatiin myös ensimmäiset asettelut, eli ”matchcardit”, joista ilmeni seuraavan päivän pelit ja kentät, jossa ne olivat. Jatkossa seuraavan päivän asettelut olivat noudettavissa erotuomaritoimistosta aina viimeistään iltapäivän aikana.
Pelit alkoivat parhaimmillaan (vai pahimmillaan?) jo ennen yhdeksää ja loppuivat vasta iltakymmeneltä. Yleensä pelejä oli päivässä kolmesta viiteen. Erotuomarit oli luokiteltu aiemman Dana Cup kokemuksensa ja kotimaansa erotuomariluokituksen mukaisiin ryhmiin asetteluja tehdessä.
Keskusalueen lisäksi pelejä oli myös vajaassa kymmenessä eri osoitteessa Hjørringin ympäristössä. Kauimmaisin kenttärypäs sijaitsi Hirtshalsissa 18 kilometrin päässä Hjørringistä – suurin osa oli kuitenkin alle kymmenen kilometrin päässä. Keskusalueen ja kenttien väliä suhasivat varsin taajaan kulkeneet bussit, joiden käyttö oli luonnollisesti ilmaista jahka sai itsensä taisteltua pelaajamassan läpi bussiin sisälle – suurempia ongelmia ei siirtymisissä kuitenkaan ollut.
Alkuviikon pelit tuomittiin yksin, mutta loppuviikosta sijoituspeleissä päästiin jo kolmikkopelienkin makuun; itsellä oli ilo olla linjalla saksalais- ja englantilaistuomareiden kanssa sekä viheltää 17-vuotiaiden tyttöjen sijoitusottelu, jossa avustavina olivat ukrainalainen ja saksalainen tuomarikollega.
Tuomareista pidettiin läpi viikon hyvä huoli Dana Cupissa; niin aamiaista kuin päivällistäkin pääsi syömään aina halutessaan tuomariranneketta vilauttamalla, ja jos ruoka ei kenties aina ollut aivan gourmet-tasoista, niin ainakin sitä oli riittävästi. Toki Hjørringin keskusta-aluekin ravintoloineen oli aivan kävelymatkan päässä.
Oma lukunsa oli tietysti Fortuna Hjørringin klubitalon yhteyteen pystytetty teltta-pubi, joka oli tuomareiden lisäksi tapahtumassa eri tavoin työskentelevien suosiossa. ”Fortunassa” siis musiikki soi ja olut virtasi kuten se vain Tanskassa osaa. Tuomarirannekkeella oluttuoppi kustansi kohtuullisen kymmenen kruunua, eli vajaat puolitoista euroa.
Monet olivatkin liikkeellä varsin ”lomatunnelmissa” ja loppuviikosta tungos alkoi teltassa loppuillasta olla jo infernaalinen, mutta ylilyöntejä ei tämänkään suhteen ainakaan minun tietooni tullut; erotuomarivastaava Thorsten Ve korostikin infotilaisuuden puheessaan, ettei tuomariasusteissa ole kaljalle asiaa, ja jos erotuomari tavataan pelistä alkoholin vaikutuksen alaisena, on seurauksena välittömät potkut turnauksesta eikä uudestaan Dana Cuppiin tarvitse tulla enää koskaan.
Peleistä sai loppuviikosta noutaa myös pienen korvauksen, joka oli (muistaakseni) sellaisen seitsemän euron luokkaa per peli. Eli varsinaisesti tienaamaan ei tuolla reissulla päässyt, mutta saihan sillä aina hieman kuitattua illanviettokuluja…
Itse poistuin Hjørringistä jo lauantaiaamuna junalla Kööpenhaminan kautta Kastrupille, josta tein lentokoneloikan Suomeen. Jäljelle jäänyt suomalaiskolmikko sai kunnian päätöspäivän finaalitapahtumassa tuomaroida 15-vuotiaiden tyttöjen loppuottelun, jonka jälkeen hekin palasivat autoillen kotiin.
Jos tämän jutun luettuasi mielenkiintosi Dana Cuppia kohtaan heräsi, niin ota yhteyttä minuun, niin annan sinulle Jari Vahteran yhteystiedot (mies löytyy kyllä Facebookistakin); itseltäni jää ensi kesän Dana Cup (23.-28.7) muiden menojen vuoksi väliin, mutta enpä pitäisi minään ihmeenä, jos vaikka kesällä 2019 siellä taas olisin!