Kuukauden kasvo: Tauno Puttonen

KSETK:n haastattelusarjan seuraava uhri on maaliskuussa kunnioitettavat 70-vuotta täyttävä Tauno Puttonen. (Julkaistu Pupillissa 1/2018)

 

Kenes poikia sitä ollaan ja millä asialla?

Tauno Puttonen, 69, maaliskuussa 70. En kyllä tiedä, onko tämän ikäisiä kavereita aktiivierotuomareina tässä maassa muita.

 

Oma taustasi jalkapallon pelaajana?

Lähes 40 vuotta pelasin. Aloitin pelaamisen vuonna 1970, kun muutin Ruotsiin, jossa pelasin maalivahtina eri joukkueissa korkeimmillaan Nelosta ja muutaman harjoituspelin Kolmostakin. Suomeen palasin 1986 ja jatkoin täällä pelaamista mm. Karstulan Kivassa, Kalmarin Nahjuksessa ja FCK Saarijärvessä, jossa pelasin viimeisen pelini Nelosessa maalivahtina kymmenen vuotta sitten eli 58-vuotiaana.

 

 

Kuinka innostuit ryhtymään erotuomariksi?

Aloitin tuomaroinnin 1990, koska Karstulassa ei tuolloin tuomareita ollut ja oppihan siinä itsekin paremmin säännöt – että mitä saa tehdä ja mitä ei. Asuin välillä pääkaupunkiseudullakin, mutta tuomaroin myös siellä.

 

Kuinka monta peliä keskimäärin vihellät kaudessa?

Tälle vuodelle tulee varmaankin jo se 100 peliä, jos laskee kaikki mahdolliset turnaukset kuten Kokkola-Cupin ja Jyväskylän turnaukset mukaan.

 

Urasi kohokohta?

Jaa-a, mieleen on jäänyt erityisesti se yksi A-nuorten peli, jonka vihelsin Hämeenlinnassa yksin. Juoksin pelin aikana 11 kilometriä. Tämä tapahtui kymmenen vuotta sitten. Tuolloin oli tullut sääntömuutos, jonka mukaan korvakoruja ei saanut olla enää teipattunakaan. Toisen joukkueen tähtipelaaja ja diiva ei suostunut ottamaan korua pois ja valmentaja tuli huutamaan minulle kentän laidalle kuin hyeena. Pelaaja ei lopulta ottelussa pelannut, ja vaikka joukkue hävisi 1-0, tuli kapteeni ja useampikin pelaaja kiittelemään pelin jälkeen, sillä kukaan muu tuomari ei ollut aiemmin pitänyt tästä säännöstä kiinni.

 

Kerro jokin hauska sattumus!

Kerran menin Maskuun tuomariksi ja ajattelin tietysti olevani siellä taas vanhin, mutta olinkin nuorin! Olin silloin 60-vuotias, toinen linja oli 62 ja päätuomari 64!

 

Paras ominaisuutesi tuomarina?

Varmaankin se, että nuorten pelaajien kohdalla opastan, ohjaan ja avustan heitä hyvin paljon. Esimerkiksi sivurajaheitoissa sanon aina, että yhden kerran saa mennä väärin, mutta toisella kerralla, jos menee vielä väärin, niin suuntaa vaihtuu. Ja hyvinhän ne jalat sen jälkeen yleensä maassa ovat pysyneetkin. Vanhemmille pelaajille pystyn tarvittaessa puhumaan hyvinkin tiukkaan sävyyn.

 

Mistä löytyy eniten kehitettävää?

Liikkua pitäisi aina tietysti paremmin.

 

Tavoitteesi erotuomarina?

Eipä niitä enää tässä iässä ole. Vuosi kerrallaan eteenpäin. En ole asettanut itselleni mitään tavoitetta tai laittanut takarajaa, kuinka kauan jatkan. Taas sitä kyseltiin Kokkolassa, että kai olet tulossa ensi vuonna uudestaan…?

 

Esikuvasi erotuomarina?

Varsinaista tuomaria en tähän keksi, mutta Kohon Ilkka on jäänyt mieleen erinomaisen hyvänä kouluttajana!

 

Mitä hyvältä tuomarilta vaaditaan?

Liikkumisessa on parantamista kyllä monilla aivan korkeammankin tason tuomareilla, jotka saattavat tulla alempien tasojen peleihin hieman hällä väliä asenteella. Kolmella tuomarilla toimiessa kommunikointi on erittäin tärkeää.

 

Terveisesi erotuomarin uraa suunnitteleville.

Yleisön huuteluista ei kannata välittää. Olenkin joskus sanonut jollekin huutelijalle, että otapa sinä sitten pilli ja tule viheltämään, niin hiljaisiksi on menty.

 

Kuinka saada lisää tuomareita?

Erityisesti täällä maakunnassa asuville ei tahdo pelejä riittää, joten alkuun on vaikea päästä. Toiminta on nykyisin hieman ehkä turhan Jyväskylä-keskeistä.

 

Onko sinulla muita harrastuksia?

Jääkiekkoa erotuomaroin paljon. Tällekin kaudelle on jo 50 peliä vihellettynä. Myös kaukalopalloa, salibandya ja futsalia olen erotuomaroinut. Näitä lajeja on täällä Karstulassa Piispalan nuorisokeskuksen vuoksi varsin hyvin tarjolla. Talvisin hiihdän myös paljon; maaliskuussa hiihdin 50 kilometriä Ähtärin kilpailuissa viiteen tuntiin – ja tuolloin oli vielä todella hankala keli!