Koskiniemi kiittää ja kuittaa

Käytän tässä hieman hyväkseni kerhomme kanavia, kun kirjoitan muutaman virkkeen menneistä vuosista näin vastaeläköityneen näkökulmasta.

Olen ollut tuomarina vuodesta 1993 lähtien, joten päättynyt kausi oli jalkapalloerotuomarina minulle 27. Vuodesta 2007 olen ollut avustavana erotuomarina, ja vuodesta 2013 lähtien FIFA avustava erotuomari. Vuosina 2002-2007 (alkoi 1996) tuomitsin lisäksi koripallossa naisten mestaruussarjaa ja miesten divaria. Jalkapallopuolella tilastoihini merkittiin 50 kansainvälistä, 180 Veikkausliigan ja 43 Ykkösen ottelua avustavana erotuomarina. Urani kohokohtia olivat mm. nuorten EM-lopputurnaus Bulgariassa 2015, Suomen Cupin finaalit vuosina 2014 (aet) ja 2013 (4.et) sekä lukuisat liigan huippuottelut, joista viimeisimpinä luonnollisesti mestaruustaistelun huipentaneet KuPS-Honka ja Inter-KuPS.

Olen lisäksi yli vuosikymmenen ajan toiminut niin kerhon kuin piirinkin eri toimielimissä ja laskujeni mukaan olen käyttänyt erotuomaritouhuihin sellaiset 1200 tuntia vuodessa tässä noin viimeisten 10 vuoden ajan. Nyt aion allokoida tuon ajan sitten johonkin muuhun. Kalenteria ei tarvitse enää täyttää jalkapallon ehdoilla ja se tuntuu ajatuksena yllättävän hyvältä. En myöskään erityisesti tule kaipaamaan peleihin matkustamista, joka on kyllä välillä tuntunut aika puiselta viime vuosina. Veikkausliigassa on aina ollut, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, mukavaa tehdä duunia ja useimmat näissä peleissä liikkuvista ihmisistä ovat mukavia tyyppejä kentän ulkopuolella, vaikka kentällä erimielisyyksiä olisikin välillä ollut.

Meidän suomalaisen huippuerotuomariporukan kanssa työskentely on ollut antoisaa ja mielestäni olemme vieneet toiminnan ammattimaisuuden ja standardin aika lailla lähelle sitä, mitä se parhaimmillaan voi ilman varsinaista ammattilaisuutta olla. Se on selvää, että aina voidaan parantaa, mutta kyllä kyseessä on usein myös resurssikysymys. Teknologia tulee jalkapalloon, halusimme tai emme ja VAR-keskustelu jatkuu varmasti vilkkaana. Missä muodossa se aikanaan Suomeen tulee, jää nähtäväksi. Koko prosessi vaatii joka tapauksessa vielä merkittäviä kehitysaskeleita ollakseen johdonmukainen ja uskottava.

Tässä harrastuksessa tunneskaalan jokainen tunne on jossain muodossaan tullut tutuksi ja niiden vaihtelu tapahtuu välillä kuin salaman iskusta, mikä tekee työympäristöstämme haastavan. Tuomaritoiminnassa tärkeää on pyrkiä niin toiminnan tasolla kuin tunteissakin pysymään siinä skaalan keskivaiheilla huippuja ja laaksoja vältellen ja pääosin olen siinä onnistunutkin.
Ihan kivasti se siis lopulta meni.

On vaikeaa kiteyttää näinkin pitkää aikaa timanttisesti. Siksipä lopetankin lyhyeen ja kiitän Teitä kaikkia, jotka olette matkaa jossain vaiheessa kanssani kulkeneet.

Ai, niin…
Kävin läpi hieman vanhoja videoarkistoja ja koostin niistä reilun vartin mittaisen pätkän. Siis, jos jollain nykyaikana on kärsivällisyyttä niinkin pitkän tuotannon katseluun.
Ensimmäiset viisi minuuttia kiteyttävät sen, mistä tässä hommassa on pitkälti kyse kentän ulkopuolella ja jälkimmäinen reilu kymppi puolestaan sisältää kavalkadin muutamien ottelutallenteiden kätköistä.

Kiitos, kuulemiin.
Moikataan, kun nähdään!
-Ville