”Aapiksen” viimeinen vuosi?

Seitsemäs vuosi piirin erotuomarivastaavana on jäämässä Jouni Aapajärven viimeiseksi. (Julkaistu Pupillissa 1/2018)

 

Jouni Aapajärvi, 44, on aloittamassa seitsemännen vuotensa piirin erotuomarivastaavana. Kausi 2019 on jäämässä myös Aapajärven viimeiseksi; Palloliiton organisaatiomuutoksien vuoksi erotuomarivastaavan pesti loppuu ja tilalle tulee päätoiminen ”itäisen alueen erotuomariasiantuntijan” vakanssi.

– Ikinä ei saa sanoa ei koskaan, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, etten ole siihen virkaan hakemassa, oto-pohjalta erotuomarivastaavan pestiä hoitanut Aapajärvi kertoo.

Aapajärvi kokee kuluneen seitsemän vuoden olleen mielekäs rupeama.

– Olemme saaneet tänä aikana erotuomarien määrän nostettua 65:stä jo 90:en. Myös koulutusyhteistyö kerhon kanssa on mennyt viime vuosina eteenpäin. On saatu luotua tiivis koulutusputki, jossa aloittaviin tuomareihin panostetaan entistä enemmän erityisesti turnauspelejä tarkkailemalla, Aapajärvi kertoo.

Työ on kantanut myös hedelmää.

– On ollut nyt hienoa nähdä, kuinka esimerkiksi vuonna 2015 peruskurssin käynyt Dario Squeqlia on kehittynyt, ja hänet nostettiinkin juuri piiritasolta liiton peleihin eli Kakkosen tuomariksi. Dario on tehnyt pitkäjänteistä työtä ja nyt kaikki on kiinni kaverista itsestään. Me kouluttajat voimme olla erotuomarin uralla vain apuna – lopulta kaikki on kiinni omasta sisäisestä motivaatiosta.

– Kaikista ei tarvitse – eikä voi – tulla huippuja, mutta kyllä piiritason tuomareillakin kuuluisi olla halua kehittää itseään jatkuvasti. Se on hyvän toiminnan edellytys, Aapajärvi näkee.

 

”Eihän tämä kaikkien juttu ole”

 

Erotuomarivastaavan työmaana on ollut niin perus- kuin jatkokurssitkin kenttäkoulutuksineen, luokitusten määrittelyt ja kuntotestit.

– Isona apuna ovat olleet Koskiniemen Ville, Koistisen Lasse, Melinin Martti ja erityisesti futsal-puolella Kompan Paavo ja Onatsun Timo, Aapajärvi kiittele.

Jyväskylän peruskurssille osallistui tänä keväänä 16 uutta tuomaria. Aika näyttää, kuinka moni heistä löytyy harrastuksen parista vielä kolmen-neljän vuoden jälkeenkin.

– ”Drop-outtien” määrää on aina hyvin vaikea arvioida. Eihän tämä erotuomarointi kaikkien juttu ole. Itse en kouluttajana haluaisi, että kukaan kurssille tullut olisi siellä ainakaan pakotettuna, Aapajärvi toteaa.

Vuosittaiset teemat jatkokurssilla jäävät nekin vaihtelevasti tuomareiden päähän ja näkyvät kesällä kentällä, jos ovat näkyäkseen.

– Jatkokurssien aineistothan tulevat pääosin suoraan liitosta. Me erotuomarivastaavat ja -kouluttajat kokoonnumme yleensä lokakuussa yhteen, jonne liiton sääntöasiantuntija Jari Vanhanen valmistelee materiaalit ja kouluttaa kouluttajat.

– Paljon on kiinni siitä, miten asiat esitetään. On nähty, että alkukaudesta saattaa laput heilua turhankin tiiviisti, kun tuomarit orjallisesti noudattavat esillä olleita teemoja. Kokeneet tuomarit osaavat kyllä yleisesti ottaen varsin hyvin suhteuttaa uudet linjaukset omaan pohjatietoonsa, Aapajärvi näkee.

 

Pois nurkkapatrioottisuudesta

 

Tuomareiden määrä on siis Keski-Suomessa noussut, mutta niin on myös pelien ja ennen kaikkea tehtävien määrä, sillä yhä useammat ottelut tuomitaan nykyisin kolmikolla.

– Puolen Suomen Liiga ja valmennuskeskuksen turnausten kaltaiset tapahtumat ovat työllistäneet tuomareita, mutta olleet myös hienoja juttuja, joissa selvästi huomaa niin pelaajien kuin valmentajien suhtautuvan kaikkeen tekemiseen tosissaan.

– Piirituomareiden taso Keski-Suomessa kestää valtakunnallisen vertailun. Alueen tuomarit saavat säännöllisesti hyvää palautetta niin muualta tulleilta joukkueilta kuin omankin alueen seuroilta. Täällä ollaan ehkä hieman jopa ”inhorealistisia”, sillä usein tulee palautetta siitä, ettemme vedä lainkaan kotiinpäin, Aapajärvi hymähtää.

Koskiniemen ja Onatsun kaltaisten FIFA-huippujen alapuolella ei tosin tunkua jyväskyläläistuomareista suoranaisesti ole ollut. Jani Laaksonen viheltää liigaa ja Komppa nousi liiga-avustavien kastiin, mutta Ykkösen ja Kakkosen tuomareita ei montaa viime kaudella ollut. Aapajärvi laittaa tämän lähinnä kausivaihtelun piikkiin.

– Jyväskylä nyt on vähän sellainen paikka, että tänne tullaan helposti opiskelemaan, mutta myös muutetaan helposti pois. Kalle Mäkinen, Jesse Kananen, Jussi Vainikka, Anssi Nevalainen, Kim Lindström…on paljon tällaisia tuomareita, jotka ovat olleet muutama vuosi sitten piiritalenttiryhmässä, mutta jotka ovat syystä tai toisesta muuttanet täältä pois. Meidän tehtävä on sitten vain löytää uusia kykyjä ja kouluttaa heidät huipulle, Aapajärvi lohduttautuu.

Väen vängällä ei myöskään ”omia poikia ja tyttöjä” pyritä nostamaan ohuempaan ilmaan.

– On onneksi päästy eroon sellaisesta nurkkakuntaisuudesta, jossa omia suositaan perusteitta. Kriteereitä on onnistuttu yhdenmukaistamaan ja saamaan arviointiin samankaltaisuutta läpi maan. Väkisin ei omia esitetä, jos muualta löytyy parempia, Aapajärvi vakuuttaa.

Apuna toimii myös jatkuvasti yleistynyt teknologia.

– Se, että pelejä kuvataan yhä enemmän, luo tasa-arvoa tuomareiden väleille. Täytyy antaa propsit täällä Keski-Suomessa erityisesti FCV:lle, jonka videoinneista on saatu paljon loistavaa koulutusmateriaalia, Aapajärvi kiittelee ”The Redsien” taustavoimia.

– Meillä täällä Keski-Suomessa toimii myös tietynlainen puskaradio hyvin, eli niin hyvistä kuin huonoistakin otteista saadaan nopeasti tietoa. ”Yksi piiri-yksi kerho” on hyvä asia. Täällä ei jouduta kokemaan muualla joskus ilmennyttä kerhojen välistä vääntöä.