Kotimainen kausi lähestyy ja niin tekevät myös vuosittaiset koulutukset. Kerhon sisällä olemme jo aloittaneet kuukausikerhot, joista ensimmäisessä Vesa Pohjonen luennoi yhteistyöstä sidosryhmien kanssa. Yhteistyö tulee olemaan myös yksi piirin jatkokurssien aiheista, sillä se on yksi toimintamme kulmakivistä ja valitettavasti siihen usein suhtaudutaan varsin välinpitämättömästi.
Tullaan paikalle, kun tullaan ja sellaisessa varustuksessa, kun sattuu olemaan – huolimatta erotuomarin antamista ohjeista. Sitten, kun ollaan jo valmiiksi vähän myöhässä, aletaan vielä hoitelemaan jotain asiaa puhelimitse ja laiskasti kirjoittelemaan kuitteja, jotka nekin erotuomari oli pyytänyt kirjoittamaan valmiiksi. Tässä vaiheessa erotuomari on jo kyllästynyt odottamaan ja on itse käynyt vaihdattamassa rikkinäiset maalit toisiin ja hoitamassa vaihtopenkit sekä kulmaliput kentälle, jossa yllättäen on samat puutteet, mistä kenttähenkilökuntaa on jo useasti kauden aikana huomautettu. Ja tämän häslingin jälkeen on vielä aikaa ruhtinaalliselle 10 minuutin lämmittelylle, jonka aikana avustavatkin vihdoin vaivautuvat paikalle.
Se, että Huhtasuolla asiat eivät valittamisesta ja huomauttelusta parane, on jyväskyläläisen jalkapalloyhteisön yhteinen rasite ja häpeätahra kaupungin liikuntapalveluiden muuten varsin yhteistyökykyiselle henkilökunnalle. Se, mitä tapahtuu erotuomarijoukkueen sisällä, on taas meidän jokaisen vastuulla. Niinpä peräänkuulutan ryhtiliikettä yhteisten ottelutapahtumien hoitamisessa. Asiat kyllä tunnutaan tietävän ainakin teoriassa, mutta jostain syystä niiden vieminen käytäntöön on usein puutteellista. Vaatimustaso ei ole ylivoimainen, kyse on ainoastaan halusta ja kurinalaisuudesta tehdä asiat hyvin.
Samaisessa kuukausikerhossa piirimme kilpailupäällikkö Mika Järvinen kävi juttelemassa viime kaudesta sekä vuoden lopulla tehdystä seuratutkimuksesta, jota tässä vielä hieman kommentoin.
Mika oli koostanut esitykseensä erotuomariutta ja pelinohjaajia koskevien kysymysten vastausprosentteja, joista ei käy ilmi mitään sinänsä erityisen yllättävää kokeneen erotuomaritoimijan silmin katsottuna. Rivien välistä on luettavissa, että pelinohjaajatoiminta on seuroissa edelleen varsin epäjärjestelmällisesti hoidettua, vaikka pelinohjaajakoulutus ja -kokemus nähdäänkin selkeästi tärkeänä osana jalkapalloa. Niin ikään erotuomareiden rooli nähdään tärkeänä osana peliä ja pelaajakehitystä.
Pelinohjaajakoulutuksen liittymisessä erotuomarikoulutukseen sekä piirin, seurojen ja erotuomarikerhojen yhteistyössä nähdään paljon puutteita ja tähän kolmioon näyttää sisältyvän myös paljon epätietoisuutta, sillä ”en osaa sanoa” -vastaukset ovat korostuneet merkittävästi.
Itse näen, että suurimmat kehittämismahdollisuudet voisivat olla yhteistyömallissa, missä seuratoimijoille annettaisiin nykyistä enemmän tietoa erotuomaritoiminnasta, jolloin seuroissa olisi mahdollista aikaisempaa paremmin ja järjestelmällisemmin tukea potentiaalisia pelinohjaajia tiellä kohti varsinaista erotuomariutta. Mikäli tällaista tukea ja taitoa ei pelinohjaajien jokapäiväisestä toimintaympäristöstä löydy, on todennäköistä, että mahdollinen erotuomariura ei ota tuulta alleen.
Erotuomarikerho (yhteistyössä piirin kanssa) on aina valmis tarjoamaan neuvoja sääntöihin ja erotuomaritoimintaan liittyen. Valitettavasti kysyntäpuolella ei ole ollut kovinkaan vilkasta, mikä käy ilmi esimerkiksi seuroille pidettyjen sääntöluentojen määrästä.
Vuonna 2010 niitä pidettiin tasan 1.